Vuonna 1940, New York oli jo maailmankaupan keskus, kulttuuria ja teollisuutta. Siihen aikaan, New Yorkissa oli noin 7 asukasta,5 miljoonaa, mikä tekee siitä Yhdysvaltojen suurimman kaupungin. 1930-luvun suuri lama oli ohi ja kaupunki alkoi jälleen kasvaa ja kukoistaa, pääasiassa hallitusohjelmien ja teollisuuden kehityksen ansiosta, joka vahvistui toisen maailmansodan jälkeen. Wall Streetin rahoitussektori oli jo tuolloin hallitseva ja New York oli pankkitoiminnan ja investointien keskus, tosiasia, joka takasi hänelle vahvan taloudellisen aseman.

Toisen maailmansodan aikana, kaupungista tuli tärkeä sotilastuotannon keskus. Monet tehtaat New Yorkissa ja sen ympäristössä muutettiin valmistamaan sotatarvikkeita, joka toi työmahdollisuuksia ja piristi taloutta. Infrastruktuurin kehittämistä tuettiin hallituksen ohjelmilla, kuten New Deal, joka salli julkisten rakennusten rakentamisen, teitä ja siltoja.

Yhteisöt olivat hyvin erilaisia ​​– New Yorkissa asui monia Euroopasta tulleita maahanmuuttajia, mutta myös afroamerikkalaisia, jotka tulivat tänne maan eteläosasta parempien elinolojen ja työmahdollisuuksien vuoksi. Tänne luotiin kulttuurisia ja etnisiä asuinalueita, kuin Pikku Italia, Chinatown ja Harlem, mikä antoi kaupungille monikulttuurisen luonteen.

Vuonna 1940 alkoi myös Broadway-musikaalien kultakausi, ja kaupungista tuli Yhdysvaltojen kulttuurikeskus, kumisevan musiikin kera, elokuva- ja kirjallisuuskohtaus. Siihen aikaan, Harlem oli afroamerikkalaisen kulttuurin syntypaikka, varsinkin jazzmusiikkia, josta tuli yksi Yhdysvaltojen tärkeimmistä kulttuuriviennistä. New Yorkia ohjasi kauppa, teollisuus, talous ja kulttuuri, jotka yhdessä loivat energiaa ja luonnetta, jotka tekivät New Yorkista 'kaupungin, joka ei koskaan nuku'.